perjantai 20. toukokuuta 2011

Todella timanttinen suoritus

Ei ole julkkiksenkaan elämä aina helppoa. Otetaan vaikka nimikirjoitusten jakaminen: jotkut kirjoittavat niitä toinen toisensa perään eri tilaisuuksissa, joskus suorastaan tuntikaupalla. Olen kerran ollut postimerkkimessuilla, jossa samana päivänä ilmestyneen joulumerkin piirtäjä, kirjailija Mauri Kunnas antoi nimmareita ensipäivänkuoriin. Jono oli toistakymmentä metriä parin tunnin ajan ja ilmapiiri melkoisen lämmin. Olin aika viimetinkaan liikkeellä ja niinpä pääsin Kunnaksen eteen vasta juuri kun hän alkoi tehdä lähtöä. Näihin kolmeen vielä… Jäykistynyt käsi vetäisi kuoren reunaan epämääräisen viivan. Oli jotenkin pettynyt olo, kun nimmarista ei mitenkään erottanut kuka sen oli vetänyt. Kyllä nyt pitäisi sen verran keskittyä, että tulisi hyvä nimmari, ajattelin. Sentään olin vartin jonottanut.

Nyt ymmärrän asioita laajemmin. Annoin eilen yli 90 nimmaria putkeen, ja tämäkin suoritus tuntui. Käsi väsyy ja nimikirjoitus alkaa muuntua epämääräiseksi töherrykseksi. Ei jaksa enää keskittyä koukeroihin, vaan sutaisee jotenkin selkäytimellä nimensä paperiin. Loppua kohden olo muuttuu jollain lailla ulkopuoliseksi: alkaa miettiä, että jos kirjoittaakin yhtäkkiä nimen jotenkin väärin, tai käsi tärähtää ja nimmari menee pilalle…alkaa ihmetellä sitä, miten nimikirjoitus jotenkin vain on motorisessa muistissa, se tulee automaattisesti, mutta miten käsi voi muka muistaa joka kiemuran…liikuttaako käsi kynää itsestään, vai liikutanko itse kättä? Jospa käsi yhtäkkiä liikuttaakin kynän ihan väärään paikkaan? Onneksi urakka loppui ennen kuin vallan irtaannuin ruumiistani.

Uhraus oli kuitenkin tehtävä, sillä nimikirjoitukset menivät taatusti hyvän asian puolesta. Allekirjoitin nimittäin Väinö Riikkilä –seuran vuosittain myöntämiä timanttisia lukudiplomeita raumalaisille lapsille, jotka ovat erityisesti kunnostautuneet kirjojen lukemisessa. Timanttinen diplomi myönnetään vain erityisestä anomuksesta; seuran, kirjastopalveluiden ja koulutoimen yhteisen lukudiplomiohjelman parhaana suorituksena.

Lukudiplomin on tarkoitus kannustaa lasta lukemaan ja löytämään kiinnostavia kirjoja. Jokaista luokka-astetta (1.-6. lk.) varten on valittu omat kirjat, jotka oppilas lukuvuoden aikana lukee kotona tai koulussa. Kirjat oppilas hankkii itse tai kodin avustuksella kirjastosta tai muualta. Kirjalistat on laadittu yhteistyössä Rauman kaupunginkirjaston kanssa. Joka luokalla voi suorittaa pronssisen, hopeisen tai kultaisen lukudiplomin, riippuen luettujen kirjojen määrästä. Tavalliset diplomit jaetaan kouluissa, mutta timanttidiplomit parhaille lukijoille jaetaan erityisessä, juhlallisessa tilaisuudessa. Tänä vuonna tuo tilaisuus on ensi keskiviikkona klo 18 alkaen OKL:n Toivo Laurilehto –salissa. Paikalle tullee ainakin parisataa koululaista ja heidän vanhempaansa.

Uutiskynnystä vuosittainen tapahtuma vain ei tahdo ylittää. Kulttuurissamme ei taideta pitää kovinkaan ihmeellisenä suorituksena sitä, että lapsi on parempi ja innokkaampi lukija kuin muut lapset. Jos lapsi voittaa koulujen kiekonheittokilpailun tai on onkikilpailussa viides, saattaa tuloslista paikallislehdessä näkyä. Jos hän voittaa timanttisen lukudiplomin juhlallisessa tilaisuudessa, sitä ei noteerata mitenkään. Eihän lukeminen ole mikään laji, urheilua nyt ainakaan. Eihän lukijoita tarvitse juhlia, vaan jääkiekkoilijoita, jotka sentään tekevätkin jotain. Lukijat vaan lukevat.

Näin ei saisi olla. Paras lukija on lajinsa paras. Lukudiplomit voivat antaa onnistumisen elämyksiä ja sankaruutta myös niille, jotka eivät ole urheilullisesti suuntautuneita. Miksi pituushyppy olisi jotenkin merkittävämpi kyky kuin lukutaito? Väittäisin melkein, pituushyppyä yhtään väheksymättä, että elämässä pärjää paremmin lukemalla kuin hyppäämällä. Ainakin hyppäämällä pärjäävät ovat hyvin harvalukuinen joukko. Lukudiplomeilla on tarkoitus nostaa lukemisen arvostusta lasten ja vanhempien silmissä, ja nostaa myös lukijoiden arvostusta omassa kouluyhteisössään. Hyvä lukija voi olla juhlittu sankari siinä kuin jääkiekkoilijakin. Ihanaa, lukijat, ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti