torstai 14. heinäkuuta 2011

Taas yksi hömppätutkimus

Nainen! Luetko kesälomalla romanttisia viihderomaaneja? Ovatko Cookson, Roberts ja Deveraux tuttuja nimiä? Saatatko jopa ahmaista Harlekiini-pokkarin kioskilta? Varo! Olet pahassa vaarassa!

Taannoisen tutkimuksen mukaan romanttiset romaanit ovat uhka naisten henkiselle ja fyysiselle terveydelle. Ahkera romantiikan ahmija saattaa koukuttua hyvin pienestä ja ajautua elämässään sivuraiteille: hylkäämään järjen ja antautumaan himon ja tunteiden vietäviksi. Näin varoittaa brittiläinen ihmissuhdepsykologi Sara Quilliam tutkimusryhmän tulosten perusteella. ”Novellit antavat naisille epärealistisen käsityksen siitä, mitä odottaa ihmissuhteiltaan”. Quilliamin mukaan romanttista kirjallisuutta luettuaan naiset tuppaavat romantisoimaan rakkautta. ”Kirjat tarjoavat idealisoidun kuvan romantiikasta. Se saattaa saada naiset tuntemaan itsensä huonoiksi, koska todellisuudessa ihmissuhteet eivät ole täydellisiä”, Quilliam kertoo.

Mitä? Silkkaa humpuukia ja klikkauksia kalastelevaa pseudotiedettä, vai? Ehei, aiheesta on toinenkin tutkimus elokuvan puolelta, jo vuodelta 2008. Siinä Edinburghin yliopiston tutkijaryhmä vertasi kahta verrokkiryhmää, joihin molempiin kuului sata naista. Toinen ryhmä katsoi romanttisia komedioita, toinen draamaa, minkä jälkeen suoritettiin kysely. Tutkijat huomasivat, että romanttisia komedioita katsoneet uskoivat muita todennäköisemmin ennalta määrättyyn rakkauteen ja siihen, että täydellinen ihmissuhde syntyy hetkessä. Sen sijaan he eivät uskoneet yhtä paljon siihen, että ihmissuhteiden eteen täytyy tehdä töitä. Jopa yhdenkin romanttisen komedian katsominen riitti luomaan vaikutuksen.

”Genreä leimaa todellisuuspako, täydellisyyden tavoittelu ja esimerkiksi ihmissuhteiden idealisointi”, tutkijat jyrisevät ja tohtivat vetää johtopäätöksiä tyylilajille altistumisen vaaroista jopa sukupuolitautien leviämiseen saakka; tarinat kun heidän mukaansa innostavat naisia suojaamattomiin syrjähyppyihin. Suhteet kärsivät muutenkin, jos odotuksissa on vuorovetten prinssi, mutta suomisoffalla makaa lähinnä jättömaan jöröjukka. Sitä alkaa miettiä, miksi kaunis, mutta omapäinen Vivianne sai laivanvarustajan, mutta omalla sulholla ei ole edes soutuvenettä. Katkeruushan siitä kasvaa.

Huhhuh. Kirjaston täytyy ilmeisesti ottaa myrkkykaapit taas käyttöön ja siirtää hömppä lukkojen taakse. Eihän noin vahingollista aineistoa voi antaa ihmisten käsiin ja edistää sen leviämistä! Kyllä nyt kaduttaa, kun tällaista pahan pesää johdan ja suorastaan tuputan ihmisille kaikkea kauheaa todellisuuspakoa, joka saattaa heidät turmion tielle. No, onneksi tutkimukset eivät silti lupaa lopullista todellisuudentajun menetystä edes kovimmille romantiikka-addikteille. Naiset kyllä erottavat fiktion ja todellisuuden. Sopivina annoksina ja tervettä järkeä annostellen haitat eivät kasva liiaksi.

Onneksi miehillä ei ole vastaavia ongelmia, vaan he lukevat vain älykkäitä ja tarkkaan punnittuja tekstejä, eikä mitään hömppää. Brown, Remes, Mäki...realistista, järkeen perustuvaa kirjallisuutta. Ja Lehväslaiho oli itsekin sodassa, tietää mistä puhuu! Miesten kirjat näyttävät elämän todellisena, sankarit ovat kovia, mutta oikeudenmukaisia ja ratkovat ongelmat suoraviivaisen miehekkäästi. Ei mitään vatvomista, jossittelua ja pilvilinnoissa leijumista, vaan päättelykykyä, kovaa voimaa ja kylmäpäisyyttä. Ja kauniita naisia.

Pitäisköhän lähteä salille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti